Laiskan emännän löytö

Jos kokkailuhommat eivät niin nappaa, mutta ruoka kiinnostaa ja maku on ulkonäköä tärkeämpi, suosittelen lämpimästi karjalanpaistin valmistamista. Lihat saa kaupasta valmiiksi leikattuina sika- ja nautakuutioina ja paljon muuta ei tarvitse tehdäkään kuin laittaa lihat pataan veden kanssa, pilkkoa joukkoon sipulia ja ehkä porkkanaa ja työntää koko komeus uuniin muutamaksi tunniksi.

Positiivisesti yllätti helppouden lisäksi karjalanpaistilihan edullinen hinta. Sehän on kilohinnaltaan samaa luokkaa jauhelihan kanssa!

Perinneruokien ystävien sydämet voi valloittaa tekemällä karjalanpaistin kaveriksi herkullisen perunamuusin. Käytän itse ja suosittelen!



Karjalanpaisti (neljälle)

  • 600 g karjalanpaistilihaa (sikaa ja nautaa)
  • 3 sipulia lohkoina
  • muutama laakerinlehti
  • 10 kokonaista mustaapippuria
  • vettä
  • suolaa

Laita lihat uuninkestävään astiaan. Lisää vettä, kunnes lihat suunnilleen peittyvät ja laita mukaan lohkotut sipulit, mausteet ja suola. Paista uunissa miedossa lämmössä ainakin kolmisen tuntia. Mitä pidempään, sen parempi! Tarvittaessa lisää paiston aikana vettä.

Ruma kuin ruuneperi

Yhden neliön keittiössä epäonnistutaan puolestasi! On muutama asia, jotka kannattaa jättää ammattilaisten tai teollisuuden tehtäviksi: sähköasennukset, joulutorttutaikina ja ennen kaikkea runebergintortut. Eihän itse tekemällä säästä edes rahaa, jos tarve on muutaman tortun luokkaa.

Oikeanlaiset vuoat (tai vaikka vääränkinlaiset) voisivat helpottaa hommaa. Ainakaan se, että paistaa koko taikinasta ensin “runeberginkakun” ja sitten leikkelee sen tortuiksi, ei johda parhaisiin lopputuloksiin. Reilusti kohonnut, möyheä kakku ei tahdo leikeltynä pysyä koossa ja sen pinta on epätasainen ja lohkeillut. Rakenne ei kestä edes hillokolojen kaivamista, vaan on tyydyttävä pelkkään pinnalliseen hillosilmään.

Tunnetusti runebergintortun viimeistelee nostalginen punainen hillosilmä ja sitä kiertävä kaunis, valkea koristekuorrutus. En nyt tiedä, miten tähän tultiin, mutta jotenkin sokerikuorrute päätti sekoittua hillon kanssa. Ehkä se oli liian vetelää? Ja siinä se kuorrute sitten valui sekä hillosilmään että tortun sivuja alas, eikä ollut ihan niin kaunis kuin oli tarkoitus.

Jos esteettiset arvot jätetään huomiotta, niin olivathan nämä kotikutoiset tortut sentään aika maukkaita. Rakenne oli pehmeä ja punssivettä oli sopivasti.

Runebergintortut

  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl kardemummaa
  • 200 g voita tai margariinia
  • 2 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 100 g hienoksi hakattua mantelia
  • 2 dl korppujauhoja
  • 2 dl kuohukermaa

 
Kostutukseen:

  • punssia ja sokerivettä

 
Koristeeksi:

  • vadelmahilloa
  • tomusokeria
  • tilkka vettä tai sitruunan mehua

 
Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja kardemumma.

Vatkaa keskenään voi ja sokeri. Lisää joukkoon munat yksitellen ja jatka vatkaamista. Lisää mantelirouhe, korppujauhot ja jauhoseos vuorotellen kerman kanssa ja sekoita.

Voitele muffinipellin kolot tai 2 litran vuoka. Jaa taikinaa koloihin. Ohjeesta tulee 14–16 torttua. Paista torttuja 225-asteisessa uunissa 12–15 minuuttia tai “kakkua” reilumman aikaa alemmassa lämpötilassa.

Anna torttujen jäähtyä. Kostuta tortut halutessasi punssilla tai punssin ja sokeriveden sekoituksella (noin 1–2 rkl/torttu).

Sekoita tomusokerista ja pienestä tilkasta vettä tai sitruunanmehua melko jäykkä kuorrutus. Aseta nokare vadelmahilloa tortun päälle ja valuta hillon ympärille kuorrutusta.

Vinkki: Voit tehdä tortut myös molemmista päistä auki olevissa runebergintorttuvuoissa.

Ohje on alkujaan peräisin jo lakkautetusta Högvallan kotitalouskoulusta Porvoosta, tänne kopioitu Helsingin Sanomista.

Sukat siskonmakkaralla

image

Siskonmakkarasoppa näyttää aina tältä. Makkarapallot kelluttelevat keiton pinnalla niin, ettei muita aineksia näy.  Ja oikeastaan sukat eivät kyllä liity tähän mitenkään.

Kasvissosekeiton ylimääräinen keitinliemi pääsi osaksi muuten perinteistä siskonmakkarasoppaa. Jäähdyttyään liemi ei kylläkään ollut varsinaisesti nestemäistä, vaan ennemminkin löllöä sosetta. Keitinliemen lisäämistä ja pakastevihanneksia lukuunottamatta olin uskollinen löytämälleni reseptille. Liemi, sose, tai mitä se olikaan, maistui sen verran vetiseltä, etten edes vähentänyt liemikuutioita sen takia. Lopputulokseen se taisi silti vaikuttaa, sillä sopasta tuli yllättävän sakeaa ja makeaa.

Siskonmakkarasoppa (4-6 annosta)

  • 2 litraa vettä
  • 500 g siskonmakkaraa
  • 500 g perunaa
  • 450 g (1 pss) keittojuureksia
  • 1 sipuli
  • 3 lihaliemikuutiota
  • 5 laakerinlehteä
  • 8 kokonaista mustaapippuria
  • 5 kokonaista maustepippuria
  • 2 rkl sokeria

Kuumenna pari litraa vettä ja mausta se liemikuutioilla, laakerinlehdillä ja pippureilla. Kuori ja pilko perunat ja sipuli. Lisää kiehuvaan liemeen ensin peruna ja sipuli ja vähän myöhemmin pakastevihannekset.

Kun perunat ovat kypsiä, aloita siskonmakkaran pursottaminen kiehuvaan keittoon. Jos makkaramassaa tarttuu sormiin, kostuta niitä kylmällä vedellä. Kun makkarapallerot nousevat pintaan, ne ovat kypsiä. Välttämättä ne eivät missään vaiheessa edes uppoa, jos lientä on vähänlaisesti.

Hyvästit sauvasekoittimien kadehtimiselle!

Kauan, liian kauan olen kadehtinut sauvasekoittimen omistajien helppoja ja herkullisia kasvissosekeittoja. Sitten eräänä päivänä tajusin, että sauvasekoitin ei ole välttämätön: kun kerran pystyn tekemään perunasurvimella perunamuusia, niin kai sillä nyt saa muutkin pehmeiksi keitetyt juurekset mössöksi.

Survotusta sosekeitosta ei (yllättäen) tullut tasaisen samettista, niin kuin joidenkin paremmin varusteltujen keittiöiden sosekeitot ovat, mutta se on tunnistettavissa keitoksi ja se soveltuu syötäväksi lusikalla.

Keiton valmistukseen menee kyllä aikaa, mutta jos kattila on niin suuri, ettei levylle kiehumista juuri tarvitse pelätä, kasvisten kiehuessa voi tehdä hyvän aikaa kaikkea muuta. Vaikka lukea kirjaa tai katsoa telkkaria.

Kasvissosekeitto (3-4 litran kattilaan)

  • 500 g bataattia (1 kpl)
  • 500 g porkkanaa (6-8 kpl)
  • 300 g perunaa (4-8 kpl)
  • 1 kasvisliemikuutio
  • 2 tl chiliä
  • 4 dl kookosmaitoa

Pilko kaikki kasvikset palasiksi ja laita ne kattilaan. Laske kattilaan sen verran vettä, että ne peittyvät. Kun vesi kiehuu, lisää liemikuutio. Anna kiehua, kunnes kaikki ovat pehmeitä – puolesta tunnista kolmeen varttiin lienee sopiva. 

Valuta kattilasta neste toiseen astiaan. Lisää chili ja survo pehmeäksi keitetyt kasvikset tasaiseksi massaksi perunasurvimella, sauvasekoittimella tai vaikka tyhjällä pullolla. Lisää kookosmaito, sekoita hyvin. Tarjoile keitto esim. ranskankerman tai raejuuston kanssa. Ohje on vegaaninen raejuustoon tai ranskankermaan asti, ellei liemikuutiossa ole salaa eläimiä.

"Ylimääräisen" keittoliemen voi käyttää johonkin toiseen keittoon, esim. kala-, nakki- tai lihakeittoon.

Pökköä pesään

Kun suomalaiset jouluruuat on ehkä vihdoin saatu syötyä, voi makumatkailla vieraiden maiden jouluherkkuihin. Jos kenelläkään oli mitään “Eroon joulukiloista”-hankkeita, ne kannattaa haudata nyt. Ranskalainen jouluhalko näyttää puulta, mutta koostuu pääasiassa voista ja suklaasta ja maistuu mahtavalta. 

Munanvalkuaisia jää yli, koska kräämiin tarvitaan vain keltuaisia. Jouluhalon tekijälle avautuu siis mainio tilaisuus tehdä vaikka marenkeja – kääretorttupohjan teossa ei varsinaisesti kannata korvata kokonaisia kananmunia pelkillä valkuaisilla. Pakkohan sekin on ollut kokeilla. Liian valkuaispitoinen pohja maistuu munaiselta ja on rakenteeltaan epäilyttävä. 

Tätä jouluhalkoa ei ole tehty aidoissa yhden neliön olosuhteissa, vaan ns. tavallisessa keittiössä, jossa on sähköuuni, pistorasioita ja vaikka mitä. Muuten se olisi luultavasti toteutettavissa neliön keittiössäkin, mutta pikkuisessa kaasu-uunissa kääretorttupohjasta tulisi hyvin pieni (ja luultavasti se palaisi pohjasta). 

Jouluhalko

Pohja:

  • Tavallinen kääretorttupohja

Kräämi:

  • 150 grammaa voita
  • 150 grammaa taloussuklaata
  • 65 grammaa (n.1 dl) tomusokeria
  • 4 munankeltuaista

Vatkaa voi pehmeäksi. Lisää keltuaiset yksi kerrallaan. Sulata suklaa vesihauteessa. Vatkaa seokseen suklaasula ja tomusokeri. 

Levitä kräämistä reilu puolet kääretorttupohjalle ja rullaa. Leikkaa tortun päädyt tasaisiksi. Kiinnitä rullan päistä leikatut palaset suklaakräämillä “runkoon” ja levitä sitten kräämi halon pinnalle. Tee halkoon puumainen pinta haarukalla. 

Viimeistele koristelu esim. marsipaanilehdillä, kirsikoilla ja tomusokerilla. Myös sienikarkit sopivat hyvin halkoon. 

Neliön keittiön nimikkotorttu

Jos tässä vaiheessa aattoiltaa on joulutortut vielä tekemättä, mihinkään monimutkaiseen ei kannata ryhtyä. Yhden neliön keittiön nimikkojoulutorttu toimii niin isona kuin pienenäkin ja mahdollisuudet epäonnistua ovat vähäiset. Lisäpisteitä tulee skandinaaviseta minimalismista. 

  • Tyylikäs (x)
  • Jännittävä ( )
  • Helppo (x)
  • Kannattaa tehdä (x)
  • Paistuu kauniisti (x)

Leppoisaa joulua!

Kaikkinäkevä hillosilmä

Joulun mystisin ja salaseuraisin joulutorttu, illuminati-torttu – niille, joille Lions Club ei riitä. Pyramidi ja kaikkinäkevä silmä ovat tuttuja mm. dollareista ja ne on yhdistetty mm. vapaamuurareihin. Kaikkinäkevä hillosilmä laitetaan paikalleen ennen tortun taittamista.

  • Tyylikäs (x)
  • Jännittävä (x)
  • Helppo (x)
  • Kannattaa tehdä (x)
  • Paistuu kauniisti (x)

Heraldinen joulutorttu

Ranskan ystäville, partiolaisille ja muille heraldisen liljan käyttäjille sopii tämä näyttävä joulutorttu. Heraldinen hillo on tällä kertaa omena- eikä luumuhillo. Se on graafisesti vähemmän tyydyttävä, mutta maistuu hyvältä. 

"Kristillisenä symbolina lilja on edustanut pyhää kolminaisuutta tai se on ikonografisesti liitetty arkkienkeli Gabrieliin ja Marian ilmestymisen yhteyteen. Näin lilja liittyy oleellisesti myös Neitsyt Mariaan.” - Wikipedia

  • Tyylikäs (x)
  • Jännittävä (x)
  • Helppo (x)
  • Kannattaa tehdä (x)
  • Paistuu kauniisti (x)
Ei sittenkään rumin torttu!

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Huonosti suunniteltu on puoliksi jo tehty huonosti. Lupaukset entistä rumemmista joulutortuista ovat saattaneet olla ylimitoitettuja, sillä tämä se piti olla, mutta jostain syystä torttu olikin oikein edukseen kameran edessä. Todellisuudessa se oli ruma ja hahmoton. Raakana muistutti croisanttia, kypsänä oli hahmoton möykky. Petollisen ja kavalan luontonsa ansiosta se kuitenkin näyttäytyy kameralle tasapainoisena, vaikkakin ehkä tunnistamattomana muotona. 

Kuten kuvasta näkyy, kärjillä oli palamisaikeita. 

  • Tyylikäs (  )
  • Jännittävä (/)
  • Helppo (x)
  • Kannattaa tehdä (  )
  • Paistuu kauniisti (  )
Pyöreät kulmat eivät kolhi

Valokuvaansa parempi pyöreäkulmainen torttu on läheinen mukaelma eilisestä. Ei pala ja saattaa jopa olla kaunis, vaikka ei tässä sitä olekaan. 

  • Tyylikäs (/)
  • Jännittävä (/)
  • Helppo (x)
  • Kannattaa tehdä (x)
  • Paistuu kauniisti (x)