Haaskuun hyvä pekoni

Pekonihalloumisalaatista jäi muutama suikale pekonia yli. Pilkoin ne kaalikeittoon jauhelihan joukkoon, mikä oli vakava virhe. Isossa kattilallisessa kaalikeittoa pekonin maku hävisi tyystin! Jopa silloin tällöin lusikkaan osuvat pekoninpalaset ovat menettäneet makunsa. Tämä on järkyttävää. Kaalikeitto maistuu samalta kuin tavallisesti ilman pekoniakin.

Sinänsä nyt on oiva aika tehdä kaalikeittoa, kun kaalit ovat edullisia ja tuoreita. Mutta yltiöpäisyyksiin ei kokeiluissa kannata mennä. Reseptiä mahdollisesti muokkaillessa kannattaa esimerkiksi muistaa, että ainakaan porkkanan raastaminen kaalikeittoon ei varsinaisesti tee siitä kauniimpaa.

Kaalikeiton sijaan syksyinen kuva kuralammikosta. Kyllä te nyt tiedätte, miltä kaalikeitto näyttää. Sakeammalta kuin kuralammikko, ja vihreämmältä myös.

Rasvaa ja suolaa, omnom. Ja salaattia, se on terveellistä.

Melko miehekkään salaatin saa rakennettua läsäyttämällä perus-vihersalaatin päälle halloumit ja pekonit.

Tuhti ja suonet tukkiva herkkusalaatti on varma onnistuminen, mutta ei sovi laihalle lompakolle. Pekoni nyt on aina hintansa väärtti, mutta halloumi yllättää kalleudellaan kerta toisensa jälkeen. Kolme euroa tai jopa päälle! Luultavasti sekä ruokailijoilla että lompakolla on parempi mieli, jos 250 gramman halloumilla on enemmän kuin kaksi jakajaa. Rahaa säästyy ja ähkyltä välttyy (ehkä).

En ole vielä varma, kannattaako paistaa ensin halloumi vai pekoni. Jos halloumin paistaa ensin, se todennäköisesti takertuu ja karstaantuu pannuun kiinni ja pekonin paistamisesta tulee kurjaa. Jos pekonin paistaa ensin, siitä tulee mukavasti voiteluainetta pannuun halloumeille, mutta herkulliset suikaleet jäähtyvät ennen kuin juusto on lautasella. Vaikea tilanne! Kenties tämä on asia, joka jokaisen yksilön on ratkaistava itse omien prioriteettiensa mukaan.

Edit: Valokuva pekoni-halloumisalaatista oli mystisesti kadonnut, mutta se löytyi. Sen tilalla julkaistu syksyinen valokuva kuralammikosta on nyt siis korvattu pekonihalloumisalaatin kuvalla. Kuvassa salaatti, ei kuralammikko.

Salaattipohja, jonka päälle sopii melkein mikä vain

Siis melkein. Kuvan palvikinkkusalaatti ei ollut kulinaristinen menestys. Vihersalaatti ja palvikinkku – kivat erikseen, kummalliset yhdessä. Palvisalaattia on vielä ryyditetty cheddarinjämillä, mutta se ei pelastanut kokonaisuutta.

Se yleispätevä vihreän salaatin pohja noin kahdelle syöjälle:

  • 1 pussi/ruukku jääsalaattia
  • 1/2 kurkkua
  • 1 rasia (250g) kirsikkatomaatteja
  • loraus oliiviöljyä
  • ehkä vielä ripaus pippuria

Tämän päälle siis sopiii laittaa niin katkarapuja, mozzarellaa, halloumia kuin vaikka mitä muutakin. Maailman tavallisin vihreä salaatti.

Jyrkkä ei palvisalaatille! Syökää se mielummin vaikka sellaisenaan.

image

Mitä helpoin jälkiruoka!

Vieraita pitäisi kestitä, mutta leipominen ei kiinnosta? Kaupan pullat masentaa? Sähkövatkain on rikki?

Neliön keittiö esittelee yhden maailman helpoimmista jälkiruuista: kuvan upeassa annoksessa on pari reilua lusikallista turkkilaista jugurttia sekä loraus pakkasesta sulatettua mansikkasörsöä. Eikä tämä herkku vaadi edes sokeria sen enempää kuin on käytetty mansikoiden pakastamiseen. Ja eikö näytäkin aika hienolta?

Kaikenmaailman viini-, drinkki- ja konjakkilasit ovat mahtavia jälkiruokakulhoja. Käytän itse ja suosittelen.

Tee keittiöstäsi teurastamo – vegaanisesti!

Mitä voi tehdä reilulla parilla kilolla puolisulaa puna- ja mustaherukkaa? No eipä järkevästi paljon mitään. Molemmat herukat ovat niin tuhdin makuisia, että mihinkään niitä ei voi laittaa paljon.

Paitsi mehuun! Kaikeksi onneksi mehua voi tehdä jopa ilman mehumaijoja tai muita erikoislaitteita, ihan tavallisessa kattilassa. Kannattaa kylläkin ottaa reilun kokoinen kattila, ettei ylikiehunutta mehua roisku kaikkialle. Tiedän mistä puhun. Kaikki tuhot eivät kuvassa edes näy. Jos kattila olisi ollut kyllin suuri, sotkua olisi ehkä tullut ainoastaan siivilöintivaiheessa.

Kaiken keittelyn ja siilaamisen tuloksena sekaherukkamehusta tuli laskimoveren näköistä, varsin paksua ja väkevää mehua laimennussuhteella 1:5 tai jotain sinne päin. Erityisesti mehua kiinnosti siivilöintivaiheessa roiskua kaikille pysty- ja vaakasuorile pinnoille. Roiskeita, valumia ja muita väkivaltaisia jälkiä pyyhkiessä tuli mieleen, että ei ole mikään ihme, että TV-sarjojen murhaajilla jää aina jokin fläkki rikospaikkatutkijoiden löydettäväksi

Ohjeet tarjoilee Dansukker. Itse korvasin sokerin hunajalla, jota laitoin noin puolet sokerin määrästä.

Pro tip: Keitä mehua mielummin kylmänä kuin kuumana päivänä. Suuresta määrästä kiehuvaa nestettä saattaa aiheutua asunnon lämpenemistä.

Muistan jäätelökesää…

Korviini on kantautunut tieto, että lättytaikinaan voi laittaa jäätelöä. Itse asiassa kuulin edesmenneen isoisäni näin tehneen toisinaan. Minulle ja sisarelleni oli kylläkin hiukan epäselvää, kuinka suuri jäätelön roolin sellaisessa taikinassa tulisi olla. Päätimme sitten, että suuri.

Ensimmäisen kerran kokeilimme jäätelölättyjä mökillä. Pakastimen sulatettuani tein uuden yrityksen aidoissa yhden neliön olosuhteissa. Pakkasessa oli nimittäin vaniljajäätelön ei-enää-nuoret jäänteet, jotka luultavasti maistuisivat pakastimelta. Taikinaan sellaiset kuitenkin sopivat mainiosti. Jäätelölättyihin käyvät myös kaikki sulahtaneet jätskinjämät, jos sellaisia jälkiruokapöydästä jostain syystä jää, sillä taikina säilyy seuraavaankin päivään.

Näiden lättyjen tekeminen on jopa helpompaa kuin tavallisten, koska rasvaa ei tarvitse sulattaa eikä sokeria tai suolaa mitata. Lisäksi jämäkät ja paksut lätyt on erittäin helppo kääntää.

Tavanomaisiin maitolättyihin verrattuna jäätelölättyjen rakenne on kuohkea ja pannukakkumainen. Ne jäävät vääjäämättä melko paksuiksi, koska taikinakin on paksua. Herkullisimmilta maistuvat kalvakat, vähän paistetut yksilöt. Taikinan luonteen ansiosta nekin pysyvät hyvin koossa.

Jäätelölätyt (4-6 kpl)

  • 3 dl sulaa vaniljajäätelöä
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1 kananmuna
  • 1-2 dl vettä

Anna jäätelön sulaa. Sekoita jäätelön joukkoon kananmuna, vehnäjauhot ja tarvittaessa vettä. Anna turvota jääkaapissa hetkinen, joitain tunteja tai vaikka seuraavaan päivään. Lisää vielä tarvittaessa vettä.

Paista rasvan kanssa tai ilman. Nauti sellaisenaan tai vaikka mansikoiden kanssa.

Fiksut sulattaa pakastimen talvella

image

Jos pakastin on niin jäässä, että sinne on voinut piiloutua ja jäätyä kiinni melkein kilo viimekesäistä mansikkaa, on korkea aika sulattaa se. Noin 30 litran pikku pakastimesta tuli ulos nelisen litraa jääkimpaleita ja mannerjäähän jumittuneet mansikatkin pääsivät vapauteen.

Joku nokkelampi olisi hoitanut homman talvipakkasilla, niin sulaneelle sisällölle ei olisi tarvinnut keksiä käyttöä. Juuri nyt pakastimen sulattamiseen ajoi kuitenkin tarve pakastaa tämän kesän mansikoita (viimevuotisten kun piti olla loppu…).

Osa pakastimen sisällöstä pysyi rivakan jäänpoiston ajan riittävän jäässä pesuvadissa pyyhkeeseen kiedottuna ja palasi hyllylle, lopuista tuli tehtyä yhtä ja toista: ensimmäistä kertaa tein esim. mehua.

Laiskan emännän löytö

Jos kokkailuhommat eivät niin nappaa, mutta ruoka kiinnostaa ja maku on ulkonäköä tärkeämpi, suosittelen lämpimästi karjalanpaistin valmistamista. Lihat saa kaupasta valmiiksi leikattuina sika- ja nautakuutioina ja paljon muuta ei tarvitse tehdäkään kuin laittaa lihat pataan veden kanssa, pilkkoa joukkoon sipulia ja ehkä porkkanaa ja työntää koko komeus uuniin muutamaksi tunniksi.

Positiivisesti yllätti helppouden lisäksi karjalanpaistilihan edullinen hinta. Sehän on kilohinnaltaan samaa luokkaa jauhelihan kanssa!

Perinneruokien ystävien sydämet voi valloittaa tekemällä karjalanpaistin kaveriksi herkullisen perunamuusin. Käytän itse ja suosittelen!



Karjalanpaisti (neljälle)

  • 600 g karjalanpaistilihaa (sikaa ja nautaa)
  • 3 sipulia lohkoina
  • muutama laakerinlehti
  • 10 kokonaista mustaapippuria
  • vettä
  • suolaa

Laita lihat uuninkestävään astiaan. Lisää vettä, kunnes lihat suunnilleen peittyvät ja laita mukaan lohkotut sipulit, mausteet ja suola. Paista uunissa miedossa lämmössä ainakin kolmisen tuntia. Mitä pidempään, sen parempi! Tarvittaessa lisää paiston aikana vettä.

Ruma kuin ruuneperi

Yhden neliön keittiössä epäonnistutaan puolestasi! On muutama asia, jotka kannattaa jättää ammattilaisten tai teollisuuden tehtäviksi: sähköasennukset, joulutorttutaikina ja ennen kaikkea runebergintortut. Eihän itse tekemällä säästä edes rahaa, jos tarve on muutaman tortun luokkaa.

Oikeanlaiset vuoat (tai vaikka vääränkinlaiset) voisivat helpottaa hommaa. Ainakaan se, että paistaa koko taikinasta ensin “runeberginkakun” ja sitten leikkelee sen tortuiksi, ei johda parhaisiin lopputuloksiin. Reilusti kohonnut, möyheä kakku ei tahdo leikeltynä pysyä koossa ja sen pinta on epätasainen ja lohkeillut. Rakenne ei kestä edes hillokolojen kaivamista, vaan on tyydyttävä pelkkään pinnalliseen hillosilmään.

Tunnetusti runebergintortun viimeistelee nostalginen punainen hillosilmä ja sitä kiertävä kaunis, valkea koristekuorrutus. En nyt tiedä, miten tähän tultiin, mutta jotenkin sokerikuorrute päätti sekoittua hillon kanssa. Ehkä se oli liian vetelää? Ja siinä se kuorrute sitten valui sekä hillosilmään että tortun sivuja alas, eikä ollut ihan niin kaunis kuin oli tarkoitus.

Jos esteettiset arvot jätetään huomiotta, niin olivathan nämä kotikutoiset tortut sentään aika maukkaita. Rakenne oli pehmeä ja punssivettä oli sopivasti.

Runebergintortut

  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl kardemummaa
  • 200 g voita tai margariinia
  • 2 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 100 g hienoksi hakattua mantelia
  • 2 dl korppujauhoja
  • 2 dl kuohukermaa

 
Kostutukseen:

  • punssia ja sokerivettä

 
Koristeeksi:

  • vadelmahilloa
  • tomusokeria
  • tilkka vettä tai sitruunan mehua

 
Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja kardemumma.

Vatkaa keskenään voi ja sokeri. Lisää joukkoon munat yksitellen ja jatka vatkaamista. Lisää mantelirouhe, korppujauhot ja jauhoseos vuorotellen kerman kanssa ja sekoita.

Voitele muffinipellin kolot tai 2 litran vuoka. Jaa taikinaa koloihin. Ohjeesta tulee 14–16 torttua. Paista torttuja 225-asteisessa uunissa 12–15 minuuttia tai “kakkua” reilumman aikaa alemmassa lämpötilassa.

Anna torttujen jäähtyä. Kostuta tortut halutessasi punssilla tai punssin ja sokeriveden sekoituksella (noin 1–2 rkl/torttu).

Sekoita tomusokerista ja pienestä tilkasta vettä tai sitruunanmehua melko jäykkä kuorrutus. Aseta nokare vadelmahilloa tortun päälle ja valuta hillon ympärille kuorrutusta.

Vinkki: Voit tehdä tortut myös molemmista päistä auki olevissa runebergintorttuvuoissa.

Ohje on alkujaan peräisin jo lakkautetusta Högvallan kotitalouskoulusta Porvoosta, tänne kopioitu Helsingin Sanomista.

Sukat siskonmakkaralla

image

Siskonmakkarasoppa näyttää aina tältä. Makkarapallot kelluttelevat keiton pinnalla niin, ettei muita aineksia näy.  Ja oikeastaan sukat eivät kyllä liity tähän mitenkään.

Kasvissosekeiton ylimääräinen keitinliemi pääsi osaksi muuten perinteistä siskonmakkarasoppaa. Jäähdyttyään liemi ei kylläkään ollut varsinaisesti nestemäistä, vaan ennemminkin löllöä sosetta. Keitinliemen lisäämistä ja pakastevihanneksia lukuunottamatta olin uskollinen löytämälleni reseptille. Liemi, sose, tai mitä se olikaan, maistui sen verran vetiseltä, etten edes vähentänyt liemikuutioita sen takia. Lopputulokseen se taisi silti vaikuttaa, sillä sopasta tuli yllättävän sakeaa ja makeaa.

Siskonmakkarasoppa (4-6 annosta)

  • 2 litraa vettä
  • 500 g siskonmakkaraa
  • 500 g perunaa
  • 450 g (1 pss) keittojuureksia
  • 1 sipuli
  • 3 lihaliemikuutiota
  • 5 laakerinlehteä
  • 8 kokonaista mustaapippuria
  • 5 kokonaista maustepippuria
  • 2 rkl sokeria

Kuumenna pari litraa vettä ja mausta se liemikuutioilla, laakerinlehdillä ja pippureilla. Kuori ja pilko perunat ja sipuli. Lisää kiehuvaan liemeen ensin peruna ja sipuli ja vähän myöhemmin pakastevihannekset.

Kun perunat ovat kypsiä, aloita siskonmakkaran pursottaminen kiehuvaan keittoon. Jos makkaramassaa tarttuu sormiin, kostuta niitä kylmällä vedellä. Kun makkarapallerot nousevat pintaan, ne ovat kypsiä. Välttämättä ne eivät missään vaiheessa edes uppoa, jos lientä on vähänlaisesti.